maanantai 25. helmikuuta 2013
lauantai 2. helmikuuta 2013
KAJ FRANCK - SUOMALAISEN MUOTOILUN VAHVA VAIKUTTAJA
1. Johdanto
Heti uudenvuoden jälkeen muiden vielä sulatellessa joulukinkkuja otin härkää sarvista ja päädyin valitsemaan toisaalta mielenkiintoisen oloisen, mutta minulle melko tuntemattomaksi jääneen muotoilija Kaj Franckin tutkielmani aiheeksi. Tiesin, että kodistani lyötyi useita tämän kuuluisan muotoilijan tuotteita muunmuassa arkiastiastiamme ovat Franckin tunnettua Teema-sarjaa.
Aloitin työskentelyn leppoisasti katsomalla perheeni kesken dokunmentin Oiva, pöytä ja Kaj Franck yle Areenalta. Keskustelimme aiheesta pitkään dokumentin jälkeen ja puheensorinan lomassa kävi ilmi, että äitini työkaveri on ollut Franckin oppilaana. Kiinnostukseni heräsi ja aloin ensin tutkimaan kotoani löytyvää lähdemateriaalia ja sen jälkeen lainasin kirjastosta yhden Franckia käsittelevän kirjan.
Minun lisäkseni tutkielmani aiheeksi päässeestä Kaj Franckista innostui muukin kotiväki ja päätimme mennä katsomaan Suomen kansallismuseoon eriaikakausista kertovia aikakausihuoneita Suomi Finland 1900 näytelyyn. Teimme myös toisen näyttelymatkan Helsinkiin. Tällä kertaa kohteenamme oli Designmuseon Aikamatka suomalaiseen muotoiluun näyttely. Kummassakin näyttelyssä näin lukuisia Kaj Franckin töitä ja sain lisää tietoa suomalaisesta muotoilusta ennen ja jälkeen Kaj Franckin.
Päätin siis ottaa selvää kuka todellisuudessa oli mies, jonka astioita tuntui löyvän kaikkialta ja miten hän oli vaikuttanut suomalaiseen muotoiluun?
2. Millainen mies oli Kaj Franck?
Kaj Gabriel Franck syntyi 9 marraskuuta 1911 Viipurissa. Hänen perheensä oli juuriltaan saksalais-suomenruotsalainen porvari suku, johon kuului myös muita taiteilijoita ja kulttuurivaikutajia. Esimerkiksi Franckin äidin isä arkkitehti Johan Jacob eli Jac. Ahrenberg toimi Arabian posliinitehtaan ensimmäisinä suunnittelijoina 1800-luvun loppupuolella. Franckin isoisän suunnittelemat kansallisromanttiset astiastot ovat hyvin erillaisia kuin Franckin funktionalistiset astia-sarjat.
Franckin perhe muutti Helsinkiin kajn ollessa lapsi. Kaj Franck oli hyvin sukurakas ihminen. Hän asui lähes koko elämänsä ajan äitinsä kanssa. Äidin kuoltua Franckin eronnut sisko koirineen muutti hänen luoksensa asumaan. Kaj oli poikamies, joka armottomasti rakastui Nuutajärvellä kollegaansa Saara Hopeaan, mutta ei koskaan rohjennut tehdä aloitetta suhteesta. Franckin sydän murtui kun Saara Hopea nai amerikkalaisen Oppi Untrachtin.
Luonteeltaan Kaj oli hyvin vaatimaton ja hyväkäytöksinen mies, joka käytti yleensä vanhaa flanellipaitaa ja lippalakkia tai baskeria. Rahansa hän säilytti huolettomasti paidan tai housujen taskussa. Kaj Franck tunnetaan myös määrätietoisesta asenteesta muotoiluun, hän ei esimerkiksi taipunut Arabian johdon toiveisiin perinteisten ruotsalais vaikutteisten astiastojen uusimisesta, vaan piti oman päänsä radikaaleissa uudistuksissa. Toisaalta Franck osasi myös irrotella. Hän käveli rakennusten katoilla oppilaidensa kanssa, juhli aamuun asti ja lähti eläkeläisenä interrailille.
3. Huonekalupiirtäjän opinnot ja uran alkuvaiheet
Kaj Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi vuonna 1932, olessaan 21 vuotias. Nykyään tämän koulun nimi on Aalto-yliopisto, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
Valmistuttuaan Franck toimi muunmuassa luettelopiirtäjänä, näyteikkunasomistajana, sisustussuunnittelijana, sekä kalustesuunnittelijana. Vähän myöhemmin 1938-39 hän toimi painokangassuunnittelijana Yhtyneet Villatehtaat OY:ssä Hyvinkäällä. Täällä Kaj myös johti pientä kahdeksan hengen kokeellista käsipainoyksikköä
Franck pääsi työurallaan eteenpäin, koska hän oli erinomainen piirtäjä, erittäin ahkera työntekijä ja hänen vaatimattomuutensa helpotti muiden kanssa työskentelemistä. Kaj Franck oli erittäin kiinnostunut erilaisista materiaaleista ja valmistustekniikoista, mikä näkyi myöhemmin hänen urallaan monipuolisuutena.
Franck loi jo uransa alkuvaiheissa hyvät suhteet moniin toimijoihin. Näyteikkunasomistajana toimiminen oli tutustuttanut Francin muunmuassa sisustusliikkeisiin, joista esimerkiksi Artek oli yksi. Artekille Franck suunnitteli Putkinotko- ja Sitruuna-painokankaat, jotka olivat tuotannossa melkein 20-vuotta.
Tärkeän lähtökohdan Franckin muotoilulle antoi 1930 järjestetty Tukholman taideteollisuusnäyttely.Tämä näyttely aloitti Pohjoismaissa niin kuin myös Suomessakin funktionalismin aikakauden. Funktionalismilla tarkoitetaan sitä, että muoto palvelee käyttötarkoitusta ja sopii massatuotantoon.
Franck osallistui elämänsä aikana useisiin kotimaisiin ja ulkomaalaisiin näyttelyihin, kuten Design in Scandinavia, USA ja Kanada 1954-57 sekä Australia 1968-69, Milanon triennaalit 1951, 1954, 1957, 1960 ja Brysselin maailmannäyttely 1958.
Tämän lisäksi Kaj Franck on saanut lukuisia tunnettuja palkintoja kansainvälisissä ja kotimaisissa kilpailuissa, kuten Lunnig palkinto 1955, Milannon triennaali ( kultamitalli 1951, Grand prix 1957), Pro Finlandia mitali1957. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin professorin arvonimi ja vuosina 1973-1978 hän oli taiteilijaprofessori. Taiteilijaprofessorilta edellytetään menestyksekästä uraa taiteilijana.
5. Kaj Franckin ura suunnittelijana ja muotoilijana
Wärtsilä Oy omisti Arabian posliinitehtaan vuosina 1947-1990. Nuutajärven lasitehtaan Wärtsilä OY osti 1950 Nuutajärvellä olleen tulipalon jälkeen. Myöhemmin myös Iittala yhdistettiin Wärtsilään, mutta Franckin aikana Nuutajärvi ja Iittala olivat kilpailijoita. Kaj Franck päätyi Arabialle tekstiilitaiteilija Dora Jungin järjestämien rapukutsujen ansiosta. Tarinan mukaan jo soutumatkalla saareen Arabian taiteellinen johtaja Kurt Ekholm oli tokaissut Franckille, että sinä tulet meille töihin. Samoihin aikoihin kun Kaj pääsi töihin Arabialle hän osallistui 1946 Iittalan järjestämään koristelasikilpailuun yhdessä Tapio Wirkkalan kanssa. Kilpailun voitti Wirkkala ja Franck sijoittui sekä toiselle, että kolmannelle sijalle. Näin alkoi Kaj Franckin ura lasin parissa.
5.1 Arabia
Arabia oli 1945 Euroopan suurimpia posliinitehtaita ja Franckin aloittaessa suunnittelijantyöt, Suomi oli sodan jälkeisen jälleenrakennuksen keskellä. Arabialla oli alkamassa uusi kehityskausi.
Sodan jälkeen 1945 Franck pääsi töihin Arabian taideteollisuusosaston tuotesuunnittelijaksi. Arabia oli tuolloin muutoksen kourissa ja valmisti pääasiassa tiiliä ja saniteettitilojen kalusteita, kuten lavuaareja. Kaj Franck palkattiin taloustavaroiden eli astioiden suunnitteliaksi. Siellä hän keskittyi arkitavaran kehittämiseen. Franckia kiinnosti sarjavalmistus ja kehittyvän tekniikan mahdollisuudet tuottaa käytännöllisiä ja monipuolisia tuotteita kohtuulliseen hintaan. Näistä lähtökohdista sai alkunsa myös Franckin tunnettu Kilta-sarja.
Aloittaessaan työt Arabialla Franck lähti tyhjästä kokoamaan ensin itselleen toimivan työryhmän ja sen jälkeen ottamaan selvää uuden materiaalin, keramiikan ja sen työstämisen eri tekniikoiden mahdollisuuksista. Astioiden uudistuksen Kaj Franck aloitti suunnittelemalla taikinakulhosarjan ja kermapullon. Tehtaan johto toivoi Kaj Franckin jatkavan perinteisten ruotsalaisten posliiniastiastojen uudistamista, mutta Kaj oli määrätietoinen ja halusi suunnitella jotakin aivan muuta. Hän ei suostunut moniosaisten, runsaasti koristeltujen astiastojen, joihin oli rahaa vain varakkailla suunnitteluun vaan loi pelkistetyn, käytännöllisen ja edullisesti tuotettavan Kilta-sarjan, johon myös vähäosaisilla olisi varaa. Tähän johto ei ollut aluksi lainkaan tyytyväinen ja Wärtsilä-yhtiöiden johtajan Wahlforssin vaimo joutui puhumaan miehelleen järkeä. Lopulta Kilta pääsi tuotantoon 1953.
5.2 Kilta-sarja
Kaj Franckin uran suurimpiin luomuksiin kuuluvat Kilta-sarja. Kilta-sarjan oli tuotannossa 1953 - 1975. Vuonna 1981 Kilta uudistettiin ja nykyään se tunnetaan Teema-sarjana. Kaj Franck suunnitteli kilta-sarjan jo 1940-luvulla, mutta tuotantoon se päätyi vasta 1953. Kilta sarjan valmistus lakkasi 1975, vaikka astioita oli myyty 25 miljoonaa kappaletta. Öljykriisi ja uudistukset Arabialla johtivat Kilta-sarjan lakkauttamiseen.
Kilta-sarjan merkitys Arabialle oli kuitenkin niin merkittävä, että Franck uudisti sarjan ja se tuli uudelleen myyntiin Teema-sarjana 1981. Vuonna 1981 sarjaan tuli lisäyksena suosittu 0.3 litran muki. Tämä muki on pohjana muunmuassa muumimukille ja monille muille Arabian siirtokuva mukeille.
Franckin kuoltua 1989 hänen taiteellisen perinnön vaalia Oiva Toikka suunnitteli yhdessä Heikki Orvolan kanssa Teema-sarjaan lisää osia, kuten laakean syvän lautasen.
Kilta-sarja on ollut tuotanossa jo miltei 60 vuotta ja siitä on tullut Suomen suosituin astiasto, jota on myyty miljoonia kappaleita. Kilta-sarja on säilyttänyt suosionsa vuodesta toiseen ja se on myös muissa Pohjoismaissa hyvin arvostettu ja kysytty astia-sarja.
Franckin Kilta-sarja teki läpimurtonsa 1953 Kööpenhaminan astiastonäyttelyssä. Lehdistö ihastui astiastoon ja ylisti sitä näyttelyn jälkeen. Esimerkiksi Kööpenhaminalainen sanomalehti julisti " Vallankumous ruokapöydässä."
Kilta-sarja oli aikanaan niin radikaali ilmestys, että sen myynti ei ollut kehuttavaa. Vähitellen sen suosio kasvoi Franckin maineen levitessä. Kilta-sarjasta teki radikaalin se, että aiemmin astiastot olivat olleet valtavan moniosaisia, runsaasti koristeltuja, niitä ostettiin kokonaisuuksina ja niihin oli ainoastaan varakkaimmilla perheillä varaa. Kaj ei halunnut luoda tällaisia valtavia kymmen-osaisia astiastoja vaan astia-sarjan joka sopii jokaiselle. Kaj Franckin tavoitteena oli luoda koko kansalle sopiva kahdeksasta osasta koostuva astiasarja, jota olisi helppo tuottaa, se olisi edullinen, helposti pieneen tilaan mahtuva ja astiat sopisivat hyvin pinottaviksi. Nämä kahdeksan osaa olivat kahvikuppi, sokeriastia, kermakko, kansi, kaksi erikokoista lautasta, paistinvati ja vati. Kahvikuppi, sokeriastia ja kermakko olivat saman mallisia ja niihin sopi kaikkiin sarjaan kuuluva kansi.
5.3 Kilta-sarjan nerokas kermapullo
5.4 Nuutajärven tehtaat
Pieni Nuutajärven lasipruukki on saanut alkunsa jo vuonna 1793. Tästä perinteikkäästä lasitehtaasta muodostui 1950-luvun alusta alkaen Franckin elämän tärkeimpiä paikkoja. Kaj toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteelisena johtajana vuosina 1950–1973. Nuutajärvellä Franck tutustui pitkä aikaiseen kollegaansa ja hyvään ystäväänsä lasimuotoilia Oiva Toikkaan. Yhtenä kesänä Nuutajärvellä Kaj ja Oiva tekivät kilpaa uniikkiesineitä ja järjestivät niistä pieniä näyttelyitä kotipihoilleen. Kaj oli yleinen vieras Toikan perheen teepöydässä ja television ääressä.
Täältä pääsee katsomaan Kaj Frankin kertomusta Nuutajärven lasitehtaasta (Yle Arkisto - Lasin tie ideasta käyttöesineeksi)
Nuutajärven lasitehtailla Kaj tutustui myös moniin muihin alan vaikuttajiin kuten Saara Hopeaan, Harry Moilaseen, Oiva Toikkaan, Heikki Orvolaan, Inkeri Toikkaan, Kerttu Nurmiseen ja Markku Saloon.
Erilaiset käsityötekniikat kiehtoivat Kaj Francia ja tiiviissä yhteistyössä lasinpuhaltajien ja verstaan muiden työntekijöiden kanssa hän tekikin monenlaisia kokeiluja ja uudisti näin suomalaista lasimuotoilua.
Filigranitekniikkaa jäi kuitenkin Kaj Franckia kiinnostamaan ja sittemmin tekniikka elvyytettiin kyläläisten voimin. Kaj Franck hyödynsi tätä ohuista lasipuikoista muodustuvaa filigranikuviointia omissa uniikkitöissään.
Kaj Franck oli tärkeä vaikuttaja kun Nuutajärvelle kehitettiin lasivärjäystekniikoita ja suurta värivalikoimaa. Nuutajärven vuosinaan Kaj teki runsaasti erilaisia astiakokeiluja sekä suunnitteli uniikkeja töitä. Toisin kuin sarjavalmisteisiin töihin, näihin Kaj halusi tekijän nimen. Näiden lisäksi syntyi mm. Tupa-, Purtilosarjat.
5.5 Kartio
Kaj Franck suunnitteli vuosina 1950-70 Iittalalle erikokoisia juomalaseja, sekä kaatimen. Nämä muotoilun helmet saivat nimekseen Kartio. Kartio tuotteet edustavat ajattomuutta täydellisimmillään. Kartio-sarjan valmistuksessa käytetään vielä edelleenkin perinteistä puristelasitekniikkaa, mikä mahdollistaa sen, että juomalasin ulko- ja sisämuoto voivat olla erillaiset. Vuonna 1958 ilmestyi Franckin toinen puristelasimalli sileäpintainen kartio.
Kartio-sarjaa on vuosien varrella nähty useissa upeissa ja hehkuvissa väreissä. Kaj Franckille värit olivat tärkeimpiä ja muiden koristeiden korvaavia elementtejä hänen suunnittelemien käyttöesineiden koristeina. Hän oli hyvin tarkka väreistä ja saattoi joutua etsimään oikeita sävyjä pitkään. Franck on muunmuassa tutustunut lasivärien valmistukseen Venetsian kuuluisassa Muranossa, sekä Napolissa.
6. Kaj Franck Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja taiteellisena johtajana
Uransa aikana hän toimi myös Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettajana vuodesta 1945 ja myös sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Franck oli suunnittelu työn ohella opettaja ja muotoilu pedagogiikan uudistaja.
Kaj Franck omassa suunnittelutyössään korosti aina perusidean merkitystä. Tämä samainen perusidea oli Franckin niin kutsuttuna punaisena lankana myös hänen opetustyössään.
Kaj uudisti opetusta kehittämällä 1960-luvulla yhden vuoden mittaisen Yleisen sommittelun jakson. Jakson aikana kaikki Taideteollisen oppilaitoksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat opiskelivat samassa tilassa. Erillaiset töidenarviointitilaisuudet ja suuret tiimityöt tekivät silloisiin opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Tästä Yleisen sommittelun jaksosta muodostui suorastaan legenda. Franck oli opettajana rauhallinen ja leppoisa. Hän kertoi tarinoita omista kokemuksistaan ja rohkaisi opiskelijoitaan kokeiluihin. Syntyi franckilaisuus.
Professori Tapio Yli-Viikari kertoo 2011 järjestettyjen Habitare-messujen yhteydessä franckilaisuudesta seuraavaa: "Muotoilun laitoksen monialainen opettajatiimi ja opiskelijat ovat onnistuneet löytämään"franckilaisuuden" ytimen, joka on kunnianosoitus suomalaisen taideteollisuuden parhaille perinteille ja samalla osoitus kyvystä uudistua, yllättää ja herättää keskustelua muotoilun tulevaisuudesta"
Franckin opiskelijoiden kokeiluihin pohjautuva opetus alkoi keräämään myös kyseenalaista mainetta. Pikku hiljaa näkemykset muotoilun koulutuksesta, sen sisällöstä ja osaamis alueista alkoivat eroamaan toisistaan. 1960-luvun lopulla ilmapiiri oli kireä ja lopulta Franck sai potkut taiteellisen johtajan virastaan Taideteollisessa oppilaitoksessa. Tästä Franckin elämän traumaattisesta ja myös suomalaiseen muotoiluhistoriaankin vaikuttaneesta tapahtuma-sarjasta on erittäin vähän tietoa.
Kaikesta huolimatta Franckin vaikutus suomalaiseen muotoiluun ja muotoilija opiskelijoihin on ollut kiistaton. Vielä nykyäänkin Aalto yliopistossa ja muissa alan oppilaitoksissa hyödynnetään Kaj Franckin oppeja ja ajatuksia.
7. Viimeinen matka Fujiwo Ishimoton kanssa
8. Loppusanat
Kaj Franck tutkielman tekoon aikaa kului tammikuun alkumetreiltä hiihtoloman viimeisiin päiviin saakka. Tutkielman teossa harmaita hiuksia aiheutti lähdemateriaalin runsaus ja niiden toisistaan hieman poikkeavat tiedot. Välillä oli myös vaikeuksia tutkittavan alueen rajaamisessa. Usein mietin mitä jätän kertomatta ja mikä tieto on kertomisen arvoista.
Erityisen mielenkiintoisia olivat mielestäni Franckin ystävien ja läheisten kertomat arkipäiväiset asiat ja tarinat kuuluisasta muotoilijasta. Toisaalta minua ihmetytti kuinka Franck pystyi luomaan niin ajattoman astia-sarjan, että se on myynnissä vielä tänäkin päivänä.
Työni edetessä suorastaan yllätyin miten vahvasti Kaj Franck on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen suomalaiseen muotoiluun ja kuinka Franck pystyi luomaan niin täydellisen astia-sarjan, että se melkeimpä jättää varjoonsa suurimman osan muista uusista astia-sarjoista. Hyvänä esimerkkinä tästä toimikoon se, kun katsoin Iittalan verkkokaupan sivuja, huomasin, että Franckin Teema-astiat olivat hyvin monessa mainoskuvassa, vaikka niiden suunnittelusta on kulunut peräti 60 vuotta.
Mielestäni onnistuin luomaan mielenkiintoisen ja tarpeeksi kattavan kokonaisuuden Franckin elämän monista värikkäistä vaiheista ja hänen huippu muotoilustaan. Tutkielmastani selviää myös millainen Kaj Franck oli ihmisenä, eikä vain millaista oli hänen muotoilunsa. Pidin myös blogia aiheesta, koska se mielestäni helpotti tutkielman tekoa. Blogiin sain kätevästi linkitettyä lähteet ja palattua niihin aina tarvittaessa.Lisäksi kuvasin kaikki tässä työssä käyttämäni valokuvat itse. Kuvauksissa käytin kotoa löytämiäni Kaj Franckin astioita sekä muutamissa kuvissa käytin taustalla lähteenä käyttämieni kirjojen aukeamia.
Kaj Franck oli suomalaisen muotoilun tärkeä uudistaja. Franckilla oli hyviä ja radikaaleja ajatuksia kohtuudesta ja ekologisuudesta. Nämä ajatukset ovat ajankohtaisia vielä nykyajankin muotoilussa ja meillä on monessa asiassa Franckia kiittäminen.
Heti uudenvuoden jälkeen muiden vielä sulatellessa joulukinkkuja otin härkää sarvista ja päädyin valitsemaan toisaalta mielenkiintoisen oloisen, mutta minulle melko tuntemattomaksi jääneen muotoilija Kaj Franckin tutkielmani aiheeksi. Tiesin, että kodistani lyötyi useita tämän kuuluisan muotoilijan tuotteita muunmuassa arkiastiastiamme ovat Franckin tunnettua Teema-sarjaa.
Aloitin työskentelyn leppoisasti katsomalla perheeni kesken dokunmentin Oiva, pöytä ja Kaj Franck yle Areenalta. Keskustelimme aiheesta pitkään dokumentin jälkeen ja puheensorinan lomassa kävi ilmi, että äitini työkaveri on ollut Franckin oppilaana. Kiinnostukseni heräsi ja aloin ensin tutkimaan kotoani löytyvää lähdemateriaalia ja sen jälkeen lainasin kirjastosta yhden Franckia käsittelevän kirjan.
Minun lisäkseni tutkielmani aiheeksi päässeestä Kaj Franckista innostui muukin kotiväki ja päätimme mennä katsomaan Suomen kansallismuseoon eriaikakausista kertovia aikakausihuoneita Suomi Finland 1900 näytelyyn. Teimme myös toisen näyttelymatkan Helsinkiin. Tällä kertaa kohteenamme oli Designmuseon Aikamatka suomalaiseen muotoiluun näyttely. Kummassakin näyttelyssä näin lukuisia Kaj Franckin töitä ja sain lisää tietoa suomalaisesta muotoilusta ennen ja jälkeen Kaj Franckin.
Päätin siis ottaa selvää kuka todellisuudessa oli mies, jonka astioita tuntui löyvän kaikkialta ja miten hän oli vaikuttanut suomalaiseen muotoiluun?
2. Millainen mies oli Kaj Franck?
Kaj Gabriel Franck syntyi 9 marraskuuta 1911 Viipurissa. Hänen perheensä oli juuriltaan saksalais-suomenruotsalainen porvari suku, johon kuului myös muita taiteilijoita ja kulttuurivaikutajia. Esimerkiksi Franckin äidin isä arkkitehti Johan Jacob eli Jac. Ahrenberg toimi Arabian posliinitehtaan ensimmäisinä suunnittelijoina 1800-luvun loppupuolella. Franckin isoisän suunnittelemat kansallisromanttiset astiastot ovat hyvin erillaisia kuin Franckin funktionalistiset astia-sarjat.
Kaj Franck töidensä äärellä. Kuvassa myös Franckin Hacmannille suunnitteleman ruokailuvälinesarjan Scandian otin. Kuvaaja Martta
Luonteeltaan Kaj oli hyvin vaatimaton ja hyväkäytöksinen mies, joka käytti yleensä vanhaa flanellipaitaa ja lippalakkia tai baskeria. Rahansa hän säilytti huolettomasti paidan tai housujen taskussa. Kaj Franck tunnetaan myös määrätietoisesta asenteesta muotoiluun, hän ei esimerkiksi taipunut Arabian johdon toiveisiin perinteisten ruotsalais vaikutteisten astiastojen uusimisesta, vaan piti oman päänsä radikaaleissa uudistuksissa. Toisaalta Franck osasi myös irrotella. Hän käveli rakennusten katoilla oppilaidensa kanssa, juhli aamuun asti ja lähti eläkeläisenä interrailille.
3. Huonekalupiirtäjän opinnot ja uran alkuvaiheet
Kaj Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi vuonna 1932, olessaan 21 vuotias. Nykyään tämän koulun nimi on Aalto-yliopisto, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.
Valmistuttuaan Franck toimi muunmuassa luettelopiirtäjänä, näyteikkunasomistajana, sisustussuunnittelijana, sekä kalustesuunnittelijana. Vähän myöhemmin 1938-39 hän toimi painokangassuunnittelijana Yhtyneet Villatehtaat OY:ssä Hyvinkäällä. Täällä Kaj myös johti pientä kahdeksan hengen kokeellista käsipainoyksikköä
Franck pääsi työurallaan eteenpäin, koska hän oli erinomainen piirtäjä, erittäin ahkera työntekijä ja hänen vaatimattomuutensa helpotti muiden kanssa työskentelemistä. Kaj Franck oli erittäin kiinnostunut erilaisista materiaaleista ja valmistustekniikoista, mikä näkyi myöhemmin hänen urallaan monipuolisuutena.
Franck loi jo uransa alkuvaiheissa hyvät suhteet moniin toimijoihin. Näyteikkunasomistajana toimiminen oli tutustuttanut Francin muunmuassa sisustusliikkeisiin, joista esimerkiksi Artek oli yksi. Artekille Franck suunnitteli Putkinotko- ja Sitruuna-painokankaat, jotka olivat tuotannossa melkein 20-vuotta.
Edessä Teema-lautasia. Takana pala Putkinotkokangasta 1940-luvulta sekä uniikkimaljoja raitalautastekniikkaa hyödyntäen vuodelta 1968. Kuvaaja Martta
4. Näyttelyt ja palkinnotTärkeän lähtökohdan Franckin muotoilulle antoi 1930 järjestetty Tukholman taideteollisuusnäyttely.Tämä näyttely aloitti Pohjoismaissa niin kuin myös Suomessakin funktionalismin aikakauden. Funktionalismilla tarkoitetaan sitä, että muoto palvelee käyttötarkoitusta ja sopii massatuotantoon.
Franck osallistui elämänsä aikana useisiin kotimaisiin ja ulkomaalaisiin näyttelyihin, kuten Design in Scandinavia, USA ja Kanada 1954-57 sekä Australia 1968-69, Milanon triennaalit 1951, 1954, 1957, 1960 ja Brysselin maailmannäyttely 1958.
Tämän lisäksi Kaj Franck on saanut lukuisia tunnettuja palkintoja kansainvälisissä ja kotimaisissa kilpailuissa, kuten Lunnig palkinto 1955, Milannon triennaali ( kultamitalli 1951, Grand prix 1957), Pro Finlandia mitali1957. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin professorin arvonimi ja vuosina 1973-1978 hän oli taiteilijaprofessori. Taiteilijaprofessorilta edellytetään menestyksekästä uraa taiteilijana.
5. Kaj Franckin ura suunnittelijana ja muotoilijana
Wärtsilä Oy omisti Arabian posliinitehtaan vuosina 1947-1990. Nuutajärven lasitehtaan Wärtsilä OY osti 1950 Nuutajärvellä olleen tulipalon jälkeen. Myöhemmin myös Iittala yhdistettiin Wärtsilään, mutta Franckin aikana Nuutajärvi ja Iittala olivat kilpailijoita. Kaj Franck päätyi Arabialle tekstiilitaiteilija Dora Jungin järjestämien rapukutsujen ansiosta. Tarinan mukaan jo soutumatkalla saareen Arabian taiteellinen johtaja Kurt Ekholm oli tokaissut Franckille, että sinä tulet meille töihin. Samoihin aikoihin kun Kaj pääsi töihin Arabialle hän osallistui 1946 Iittalan järjestämään koristelasikilpailuun yhdessä Tapio Wirkkalan kanssa. Kilpailun voitti Wirkkala ja Franck sijoittui sekä toiselle, että kolmannelle sijalle. Näin alkoi Kaj Franckin ura lasin parissa.
5.1 Arabia
Arabia oli 1945 Euroopan suurimpia posliinitehtaita ja Franckin aloittaessa suunnittelijantyöt, Suomi oli sodan jälkeisen jälleenrakennuksen keskellä. Arabialla oli alkamassa uusi kehityskausi.
Sodan jälkeen 1945 Franck pääsi töihin Arabian taideteollisuusosaston tuotesuunnittelijaksi. Arabia oli tuolloin muutoksen kourissa ja valmisti pääasiassa tiiliä ja saniteettitilojen kalusteita, kuten lavuaareja. Kaj Franck palkattiin taloustavaroiden eli astioiden suunnitteliaksi. Siellä hän keskittyi arkitavaran kehittämiseen. Franckia kiinnosti sarjavalmistus ja kehittyvän tekniikan mahdollisuudet tuottaa käytännöllisiä ja monipuolisia tuotteita kohtuulliseen hintaan. Näistä lähtökohdista sai alkunsa myös Franckin tunnettu Kilta-sarja.
Aloittaessaan työt Arabialla Franck lähti tyhjästä kokoamaan ensin itselleen toimivan työryhmän ja sen jälkeen ottamaan selvää uuden materiaalin, keramiikan ja sen työstämisen eri tekniikoiden mahdollisuuksista. Astioiden uudistuksen Kaj Franck aloitti suunnittelemalla taikinakulhosarjan ja kermapullon. Tehtaan johto toivoi Kaj Franckin jatkavan perinteisten ruotsalaisten posliiniastiastojen uudistamista, mutta Kaj oli määrätietoinen ja halusi suunnitella jotakin aivan muuta. Hän ei suostunut moniosaisten, runsaasti koristeltujen astiastojen, joihin oli rahaa vain varakkailla suunnitteluun vaan loi pelkistetyn, käytännöllisen ja edullisesti tuotettavan Kilta-sarjan, johon myös vähäosaisilla olisi varaa. Tähän johto ei ollut aluksi lainkaan tyytyväinen ja Wärtsilä-yhtiöiden johtajan Wahlforssin vaimo joutui puhumaan miehelleen järkeä. Lopulta Kilta pääsi tuotantoon 1953.
5.2 Kilta-sarja
Kaj Franckin uran suurimpiin luomuksiin kuuluvat Kilta-sarja. Kilta-sarjan oli tuotannossa 1953 - 1975. Vuonna 1981 Kilta uudistettiin ja nykyään se tunnetaan Teema-sarjana. Kaj Franck suunnitteli kilta-sarjan jo 1940-luvulla, mutta tuotantoon se päätyi vasta 1953. Kilta sarjan valmistus lakkasi 1975, vaikka astioita oli myyty 25 miljoonaa kappaletta. Öljykriisi ja uudistukset Arabialla johtivat Kilta-sarjan lakkauttamiseen.
Kilta-sarjan merkitys Arabialle oli kuitenkin niin merkittävä, että Franck uudisti sarjan ja se tuli uudelleen myyntiin Teema-sarjana 1981. Vuonna 1981 sarjaan tuli lisäyksena suosittu 0.3 litran muki. Tämä muki on pohjana muunmuassa muumimukille ja monille muille Arabian siirtokuva mukeille.
Franckin kuoltua 1989 hänen taiteellisen perinnön vaalia Oiva Toikka suunnitteli yhdessä Heikki Orvolan kanssa Teema-sarjaan lisää osia, kuten laakean syvän lautasen.
1981 Markkinoilta poistunut Kilta-astiasto uudistettiin ja mukaan sarjaan tuli 0,3 dl muki. Kuvaaja Martta
Kaj Franckia kiehtoi astioiden käytettävyys, yksinkertaisuus ja pinottavuus. Hän halusi tuottaa astioita, joita voi käyttää ruuan syömiseen, säilyttämiseen ja valmistamiseen. Kuvaaja Martta
Teema-sarjan 0,3 dl muki toimii nykyään useiden Arabia siirtokuvamukien pohjana. Kuvassa Muumi-mukeja. Kuvaaja Martta
Franckin Kilta-sarja teki läpimurtonsa 1953 Kööpenhaminan astiastonäyttelyssä. Lehdistö ihastui astiastoon ja ylisti sitä näyttelyn jälkeen. Esimerkiksi Kööpenhaminalainen sanomalehti julisti " Vallankumous ruokapöydässä."
Kilta-sarja oli aikanaan niin radikaali ilmestys, että sen myynti ei ollut kehuttavaa. Vähitellen sen suosio kasvoi Franckin maineen levitessä. Kilta-sarjasta teki radikaalin se, että aiemmin astiastot olivat olleet valtavan moniosaisia, runsaasti koristeltuja, niitä ostettiin kokonaisuuksina ja niihin oli ainoastaan varakkaimmilla perheillä varaa. Kaj ei halunnut luoda tällaisia valtavia kymmen-osaisia astiastoja vaan astia-sarjan joka sopii jokaiselle. Kaj Franckin tavoitteena oli luoda koko kansalle sopiva kahdeksasta osasta koostuva astiasarja, jota olisi helppo tuottaa, se olisi edullinen, helposti pieneen tilaan mahtuva ja astiat sopisivat hyvin pinottaviksi. Nämä kahdeksan osaa olivat kahvikuppi, sokeriastia, kermakko, kansi, kaksi erikokoista lautasta, paistinvati ja vati. Kahvikuppi, sokeriastia ja kermakko olivat saman mallisia ja niihin sopi kaikkiin sarjaan kuuluva kansi.
Astioiden piti olla vapaasti yhdisteltävissä toisiinsa. Kilta-astiaston ideana oli, että jokainen voi koota mieleisensä kokonaisuuden. Kuvassa myös Kaj Franckin Hacmanille suunnitteleman ruokailuväline sarjan Scandia otin. Kuvaaja Martta
Kilta-sarja on monikäyttöinen ja kukin voi yhdistellä sen osia haluamallaan tavalla. Uutta oli myös se, että astioita voi ostaa yhden kerrallaan. Kilta-sarjan astioita voi käyttää niin ruuan valmistukseen kuin myös tarjoiluun ja säilytykseen. Kilta-sarja tunnetaan nykyään nimella Teema ja se koostuu vain kolmesta perusmuodosta ympyrästä, kolmiosta ja suorakaiteesta. Franckin mielestä astiasarja ei kaivannut muita koristeita kuin värit. Aluksi kiltaa valmistettiin valkoisena, mustana, keltaisena, vihreänä ja ruskeana. Ruskea väri korvattiin jo vuonna 1954 koboltin sinisellä.
Teema-sarja oli niin yksinkertainen ja pelkistetty, että sen ainoana koristeena toimii väri. Kuvaaja Martta
1949 julkaistussa Kauniskoti-lehden kauneutta esimässä kirjoituksessa Franck toteaa, että vaikka keittiöt ovat kokeneet sähköistetyn vallankumouksen on keittiöiden astiat jääneet auttamatta vallankumouksen ulkopuolelle. Astioissa näkyi selvästi edelleen Ruotsista tulleet vaikuttimet kuten astiastojen runsaus, kultaiset koristeet ja kukkakuviot. " Voiko tuolle kullalla kirjaillulle astiakompanjalle tehdä mitään? Kyllä rikkoa se. Räjäyttäkää astiastot" julistaa kirjoitus.5.3 Kilta-sarjan nerokas kermapullo
Franck oli aikaansa edellä siinäkin, että hän inhosi materiaalien haaskausta ja puhui ympäristöystävällisyyden puolesta. Tästä erinomainen taidonnäyte on kilta-sarjaan kuuluva kermapullo. Pullo on suunniteltu vuonna 1948. Tällöin jääkaapit olivat viellä harvinaisia. Kermapullo tiiviine luonnonkorkkeineen toimii niin kuljetuspakkauksena, säilyttimenä kuin myös tarjoiluastiana. Kermapullon saattoi ottaa mukaan maitokauppaan, kun ostettiin kaksi desilitraa kermaa. Kapeaa pulloa pystyi säilyttämään viileässä tuplaikkunoiden välissä. Kaunis astia oli valmis myös pöytään nostettavaksi. Tätä kekseliästä ja materiaalin kulutuksen minimoivaa muotoilua Franck piti suunnittelunsa punaisena lankana. Kermapulloa myydään menestyksekkäästi vielä nykyäänkin.
5.4 Nuutajärven tehtaat
Pieni Nuutajärven lasipruukki on saanut alkunsa jo vuonna 1793. Tästä perinteikkäästä lasitehtaasta muodostui 1950-luvun alusta alkaen Franckin elämän tärkeimpiä paikkoja. Kaj toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteelisena johtajana vuosina 1950–1973. Nuutajärvellä Franck tutustui pitkä aikaiseen kollegaansa ja hyvään ystäväänsä lasimuotoilia Oiva Toikkaan. Yhtenä kesänä Nuutajärvellä Kaj ja Oiva tekivät kilpaa uniikkiesineitä ja järjestivät niistä pieniä näyttelyitä kotipihoilleen. Kaj oli yleinen vieras Toikan perheen teepöydässä ja television ääressä.
Täältä pääsee katsomaan Kaj Frankin kertomusta Nuutajärven lasitehtaasta (Yle Arkisto - Lasin tie ideasta käyttöesineeksi)
Nuutajärven lasitehtailla Kaj tutustui myös moniin muihin alan vaikuttajiin kuten Saara Hopeaan, Harry Moilaseen, Oiva Toikkaan, Heikki Orvolaan, Inkeri Toikkaan, Kerttu Nurmiseen ja Markku Saloon.
Erilaiset käsityötekniikat kiehtoivat Kaj Francia ja tiiviissä yhteistyössä lasinpuhaltajien ja verstaan muiden työntekijöiden kanssa hän tekikin monenlaisia kokeiluja ja uudisti näin suomalaista lasimuotoilua.
Kaj Franck kiinnostui puristelasitekniikasta. Hän kokeili monia erilaisia muotoja Kartio-lasisarjaa ennen. Kuvassa Kaj Franckin värilaseja 50- ja 60-luvuilta juomalaseja hehkuvine väreineen. Kuvaaja Martta
Kaj Franck halusi elvyyttää perinteistä filigraanitaitoa, jonka seurauksena hän kutsui Nuutajärvelle kaksi italialaista lasinpuhaltajaa Armando Jacobinon ja Giusto Ferron. Kutsutut italiaanot, kuten kylän väki heitä nimitti, eivät osanneetkaan filigraanitaitoa. Mutta sen sijaan he opettivat Nuutajärven lasitehtaan väelle uuden italialaistyyppisen nyppimisen työkaluineen sekä märän sanomalehden käytön kuuman lasiesineen muotoilussa. Tästä nyppimistaidosta hyötyi myös Kaj Franckin hyvä ystävä Oiva Toikka, joka hyödynsi nyppimistä kuuluisiin vuosilintuihin. Filigranitekniikkaa jäi kuitenkin Kaj Franckia kiinnostamaan ja sittemmin tekniikka elvyytettiin kyläläisten voimin. Kaj Franck hyödynsi tätä ohuista lasipuikoista muodustuvaa filigranikuviointia omissa uniikkitöissään.
Kaj Franck oli tärkeä vaikuttaja kun Nuutajärvelle kehitettiin lasivärjäystekniikoita ja suurta värivalikoimaa. Nuutajärven vuosinaan Kaj teki runsaasti erilaisia astiakokeiluja sekä suunnitteli uniikkeja töitä. Toisin kuin sarjavalmisteisiin töihin, näihin Kaj halusi tekijän nimen. Näiden lisäksi syntyi mm. Tupa-, Purtilosarjat.
5.5 Kartio
Kaj Franck suunnitteli vuosina 1950-70 Iittalalle erikokoisia juomalaseja, sekä kaatimen. Nämä muotoilun helmet saivat nimekseen Kartio. Kartio tuotteet edustavat ajattomuutta täydellisimmillään. Kartio-sarjan valmistuksessa käytetään vielä edelleenkin perinteistä puristelasitekniikkaa, mikä mahdollistaa sen, että juomalasin ulko- ja sisämuoto voivat olla erillaiset. Vuonna 1958 ilmestyi Franckin toinen puristelasimalli sileäpintainen kartio.
Puristelasissa esineen ulkomuoto voi olla erilainen kuin sisämuoto. Puristelasi on halpaa tuottaa. Kuvaaja Martta
" Minua stimuloi henkilökohtaisesti tehtävät, joissa on tiukka tekninen- tai hintarajoitus. Ehkä siksi pidän puristelasin suunnittelusta, vaikka se on hyvin hidasta ja vaivalloista." Kertoi Kaj Franck 
Kartio-lasit pinossa ja taustalla pieni kuva Toive-pakkauksesta vuodelta 1955. Pakkaus laseineen pääsi heti esille New Yourkin Museum of Modern Artiin. Kuvaaja Martta
Kartio-sarjaa on vuosien varrella nähty useissa upeissa ja hehkuvissa väreissä. Kaj Franckille värit olivat tärkeimpiä ja muiden koristeiden korvaavia elementtejä hänen suunnittelemien käyttöesineiden koristeina. Hän oli hyvin tarkka väreistä ja saattoi joutua etsimään oikeita sävyjä pitkään. Franck on muunmuassa tutustunut lasivärien valmistukseen Venetsian kuuluisassa Muranossa, sekä Napolissa.
Kartio-kaadin uustuotantoa. Sävynä mustikansininen. Vieressä myös vanhoja laseja. Kuvaaja Martta
Yhä tänä päivänäkin kartio-sarja on erittäin suosittua siinä missä Kilta-sarjakin. Vuosittain Kartio-sarjan värivalikoima muuttuu hieman ja mukaan tulee uusia sävyjä ja vastaavasti joidenkin sävyjen tuotanto lopetetaan. Kartio-sarja on malli esimerkki kestävästä muotoilusta.
Tällä videolla pääsee tutustumaan miten Kartio-lasit tehdään
Uransa aikana hän toimi myös Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettajana vuodesta 1945 ja myös sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Franck oli suunnittelu työn ohella opettaja ja muotoilu pedagogiikan uudistaja.
Kaj Franck omassa suunnittelutyössään korosti aina perusidean merkitystä. Tämä samainen perusidea oli Franckin niin kutsuttuna punaisena lankana myös hänen opetustyössään.
Kaj uudisti opetusta kehittämällä 1960-luvulla yhden vuoden mittaisen Yleisen sommittelun jakson. Jakson aikana kaikki Taideteollisen oppilaitoksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat opiskelivat samassa tilassa. Erillaiset töidenarviointitilaisuudet ja suuret tiimityöt tekivät silloisiin opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Tästä Yleisen sommittelun jaksosta muodostui suorastaan legenda. Franck oli opettajana rauhallinen ja leppoisa. Hän kertoi tarinoita omista kokemuksistaan ja rohkaisi opiskelijoitaan kokeiluihin. Syntyi franckilaisuus.
Professori Tapio Yli-Viikari kertoo 2011 järjestettyjen Habitare-messujen yhteydessä franckilaisuudesta seuraavaa: "Muotoilun laitoksen monialainen opettajatiimi ja opiskelijat ovat onnistuneet löytämään"franckilaisuuden" ytimen, joka on kunnianosoitus suomalaisen taideteollisuuden parhaille perinteille ja samalla osoitus kyvystä uudistua, yllättää ja herättää keskustelua muotoilun tulevaisuudesta"
Franckin opiskelijoiden kokeiluihin pohjautuva opetus alkoi keräämään myös kyseenalaista mainetta. Pikku hiljaa näkemykset muotoilun koulutuksesta, sen sisällöstä ja osaamis alueista alkoivat eroamaan toisistaan. 1960-luvun lopulla ilmapiiri oli kireä ja lopulta Franck sai potkut taiteellisen johtajan virastaan Taideteollisessa oppilaitoksessa. Tästä Franckin elämän traumaattisesta ja myös suomalaiseen muotoiluhistoriaankin vaikuttaneesta tapahtuma-sarjasta on erittäin vähän tietoa.
Kaikesta huolimatta Franckin vaikutus suomalaiseen muotoiluun ja muotoilija opiskelijoihin on ollut kiistaton. Vielä nykyäänkin Aalto yliopistossa ja muissa alan oppilaitoksissa hyödynnetään Kaj Franckin oppeja ja ajatuksia.
7. Viimeinen matka Fujiwo Ishimoton kanssa
Kaj Franck ja japanilainen tekstiilitaiteilija Fujiwo Ishimoto tunsivat toisensa pitkään, mutta Ishimoto torjuu sanan " ystävyys" suhteestaan Franckiin, koska Ishomoton mukaan "en ollut Franckin jokapäiväinen ystävä. Siihen hän oli aivan liian arvokas henkilö." Ishimoto ja Kaj tapasivat ensimmäistä kertaa 1970. Ishimoto matkusti Tanskan kautta Suomeen ja Marimekkoon. Myöhemmin hän päätyi myös Marimekon suunnittelijaksi. Kaj Ja Fujiwo matkustelivat paljon yhdessä. He kävivät muunmuassa Japanissa ja Irlannissa.
Franckin kuolemasta on hieman ristiriitaista informaatiota, mutta se on kuitenkin selvää, että hän kuoli 26.syyskuuta.1989 saatuaan sairaskohtauksen, ollessaan Santorin saarella Kreikassa yhdessä Fujiwo Ishimoton kanssa. 8. Loppusanat
Kaj Franck tutkielman tekoon aikaa kului tammikuun alkumetreiltä hiihtoloman viimeisiin päiviin saakka. Tutkielman teossa harmaita hiuksia aiheutti lähdemateriaalin runsaus ja niiden toisistaan hieman poikkeavat tiedot. Välillä oli myös vaikeuksia tutkittavan alueen rajaamisessa. Usein mietin mitä jätän kertomatta ja mikä tieto on kertomisen arvoista.
Erityisen mielenkiintoisia olivat mielestäni Franckin ystävien ja läheisten kertomat arkipäiväiset asiat ja tarinat kuuluisasta muotoilijasta. Toisaalta minua ihmetytti kuinka Franck pystyi luomaan niin ajattoman astia-sarjan, että se on myynnissä vielä tänäkin päivänä.
Työni edetessä suorastaan yllätyin miten vahvasti Kaj Franck on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen suomalaiseen muotoiluun ja kuinka Franck pystyi luomaan niin täydellisen astia-sarjan, että se melkeimpä jättää varjoonsa suurimman osan muista uusista astia-sarjoista. Hyvänä esimerkkinä tästä toimikoon se, kun katsoin Iittalan verkkokaupan sivuja, huomasin, että Franckin Teema-astiat olivat hyvin monessa mainoskuvassa, vaikka niiden suunnittelusta on kulunut peräti 60 vuotta.
Mielestäni onnistuin luomaan mielenkiintoisen ja tarpeeksi kattavan kokonaisuuden Franckin elämän monista värikkäistä vaiheista ja hänen huippu muotoilustaan. Tutkielmastani selviää myös millainen Kaj Franck oli ihmisenä, eikä vain millaista oli hänen muotoilunsa. Pidin myös blogia aiheesta, koska se mielestäni helpotti tutkielman tekoa. Blogiin sain kätevästi linkitettyä lähteet ja palattua niihin aina tarvittaessa.Lisäksi kuvasin kaikki tässä työssä käyttämäni valokuvat itse. Kuvauksissa käytin kotoa löytämiäni Kaj Franckin astioita sekä muutamissa kuvissa käytin taustalla lähteenä käyttämieni kirjojen aukeamia.
Kaj Franck oli suomalaisen muotoilun tärkeä uudistaja. Franckilla oli hyviä ja radikaaleja ajatuksia kohtuudesta ja ekologisuudesta. Nämä ajatukset ovat ajankohtaisia vielä nykyajankin muotoilussa ja meillä on monessa asiassa Franckia kiittäminen.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)